Demonien metsästystä

Tarvitseeko ihminen huonoon päivään mitään muuta kuin demonien lahtausta, hämppyjen liiskausta ja yhden maailmaa tuhoavan pääpirun tappamista? No ehkä siihen voi lisätä vielä yhden kuolemanenkelin hävittämisen ja sitten tätä tyttöä taas hymyilyttää. Ensimmäisenä pelikatsaukseeni pääsee siis yksi suurimmista suosikeistani. Nimittäin Diablo III ja sen keväällä julkaistu lisäosa Reaper of Souls.

Tutustuminen Diablo-pelisarjaan tapahtui ollessani vielä ala-asteella ja pelatessani vanhemmilta salaa enoni pleikkarilla sarjan ensimmäistä osaa. Pelatessani niskavillat tuntuivat aina nousevan pystyyn ja ensimmäisen minipomon Butcher:n tultua jouduin aina pistämään pelin vähäksi aikaa paussille, jotta uskaltaisin jatkaa etenemistä. Pelisarjan myöhemmissä osissa en ole enää tuntenut vastaavaa kauhua, mutta silti myöhempienkin osien koukuttavuus on ollut vähintään samaa tasoa.

Diablo III

Diablo III on Blizzard Entertainment:n kehittämä hack and slash-tyyppinen toimintapeli, joka julkaistiin 15. toukokuuta 2012. Se poikkeaa aikaisemmista osista siten, että sen pelaamiseen on pakko olla nettiyhteys sekä tunnukset battle.net -sivustolle. Demonien hakkaukseenkin oli tullut sen verran uutta, että nyt pelaaja voi käyttää ympäristöä hyväksi esim. pudottamalla kattokruunun niskaan tai murtamalla seinän demonien päälle.

Peliin kuului aikaisemmin myös huutokauppa, jossa pelaajat pystyivät ostamaan tai myymään hahmojensa varusteita. Blizzard onneksi sulki kyseisen huutokaupan tänä keväänä ja hyvä niin. Mielestäni hahmojen varusteet pitää hommata omalla työllä ja hiellä eikä kuluttamalla pankkikorttia. Mitä haastetta pelissä on enää sen jälkeen kun hahmolle on ostettu parhaimmat varusteet mitä rahalla saa? Toki ymmärrän, että on kiva saada hienot varusteet hahmolle, mutta kyllä se vähän vie tunnelmaa itse pelistä.

Pelissä on mahdollista valita hahmo viidestä eri luokasta, jotka ovat Barbarian, Witch Doctor, Wizard, Monk ja Demon Hunter. Jokaisella luokalla on omat erikoiskykynsä sekä persoonalliset tarinansa ja hahmosta voi tehdä sekä miehen että naisen. Peruspelin mukana on kymmenen hahmopaikkaa, joihin hahmoja voi tehdä oman mielensä mukaan. Omat henkilökohtaiset suosikkini ovat Demon Hunter sekä Monk. Pelissä voi myös normaalin hahmon sijaan tehdä hardcore-hahmon, jonka erikoisuutena on sen realistisuus. Kuoleminen tarkoittaa todellakin lopullista kuolemista ja näin käydessä saa pelaaja sanoa hyvästit hahmolleen. Hahmoja voi kehittää pelissä 60 tasoiseksi asti.

Itse tarina sijoittuu 20 vuotta Diablo II:n tapahtumien jälkeen ja fanien iloksi pelin alussa jo pääsee kuulemaan vanhan tutun Deckard Cain:n legendaarisia lausahduksia, jotka ovat tuttuja jo pelisarjan enismmäisestä osasta. Tietenkään Diablo III ei olisi edeltäjiensä veroinen, jos lopussa ei pääsisi hakkaamaan itse pääpirua. Täytyy kuitenkin myöntää, että Diablon hakkaaminen 3:ssa ei tuota samanlaista tyydytystä kuin mitä aikaisemmissa osissa. Pääpomon vaikeustaso ei tunnu missään sen jälkeen, kun on matkalla kohdannut läjäpäin vihollislaumoja jotka jo pelkästään määrällään tuottavat enemmän ongelmia kuin yksi pieni Diablo. Normaalisti asia korjaantuisi nostamalla vaikeustasoa, mutta näyttää siltä, että se nostaa suurimmalta osalta vain pomotaisteluiden kestoa haastavuuden sijaan.

Reaper of Souls

Diablo III:n lisäosa Reaper of Souls julkaistiin 25. maaliskuuta 2014 ja voin sanoa, että sen saaminen ei ollut lähellekään tuskatonta. Kaikki viisaammat pelaajat tilasivat sen hyvissä ajoin ennakkoon ja täten saivat myös pelinsä hyvissä ajoin. Minä ja moni muukin tilasi pelin muutamaa päivää ennen julkaisua ja kaiken lisäksi virtuaalisena g2play -sivustolta. 

Pelin koodien lähettäminen alkoi 24. päivä ja olisihan se pitänyt arvata, että suuren tilausmäärän vuoksi jälleenmyyjillä ei riittänyt aikaa tai resursseja lähettää koodeja yhden päivän aikana kaikille. Tämähän tietenkin aiheutti tilaajien kesken paheksuntaa ja moni jopa ilmoitti peruvansa tilauksensa sen vuoksi kun ei peliä alkanut parin tunnin sisään kuulumaan. Myönnän, että itsekin tarkastin sähköpostiani tuona päivänä tunnin välein ja kun koodia ei kuulunutkaan oli epävarmuus hermoja riipivää. Koodi ilmestyi lopulta seuraavana aamuna, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Reaper of Souls oli ainakin omalla kohdalla ostamisen ja odottamisen arvoinen. Siinä tuli kolme hahmopaikkaa lisää ja täysin uusi hahmoluokka Crusader. Lisäosan päivitysten lomassa muokattiin myös peruspelin hahmojen tason kattoraja 70:een sekä muokattiin taidot uuteen uskoon ja itse olen ainakin tähän mennessä tykännyt näistä parannuksista. Pelin vaikeustasot oli myös muokattu täysin erilaisiksi, mutta en oikeastaan hirveästi pitänyt niistä muutoksista. Helpoin vaikeustaso on nimittäin suorastaan naurettavan helppo eikä seuraavassakaan tasossa ole juurikaan haastetta. Vaikeustasoa saa siis nostaa samantien ainakin kolme pykälää ylöspäin, että tuntee todella pelaavansa. 

Muihin Reaper of Souls:n ominaisuuksiin kuuluu myös Adventure Mode, jossa pelaaja voi tarinan pelattuaan läpi tutkia vapaasti pelin alueita ja suorittaa samalla erilaisia tehtäviä kuten hakkaamalla pari minipomoa tai putsaamalla pari luolastoa demoneista. Näistä tehtävistä saa aina palkkion ja suorittamalla näitä tarpeeksi pelaaja pääsee tutkimaan Nephalem Rift:ä, joka on yksi palkitsevimpia ja parhaimpia puolia Reaper of Souls:ssa. Kyseessä on siis täysin sattumanvaraiset minidungeonit, joiden pituus vaihteelee yhdestä kymmeneen ja joista pelaajat saavat hurjasti kokemusta hahmolleen sekä läjäpäin tavaraa.

Yhteenveto

Molemmista peleistä joutui pulittamaan melkoisen summan varsinkin jos huomioi opiskelijabudjetin, mutta ovat ne kuitenkin olleet sen arvoisia. Reaper of Souls toi mukavasti lisää pelattavuutta itse peruspeliin ja Crusader on nopeasti nousemassa yhdeksi suosikkihahmoistani. Vaikka edelleen Diablosta löytyy paljon kehitettävää, kuten vaikeustasojen haastavuus, olen ollut oikein tyytyväinen itse peleihin. Nämä ovat kuitenkin sellaisia pelejä, että ne soveltuvat sekä aloittelijoille että kokeneemmillekin pelaajille. Tarinaan pääsee hyvin helposti mukaan vaikka ei olisikaan pelannut pelisarjan aikaisempia osia. Suosittelen kaikille jotka tykkäävät hieman synkemmistä peleistä joissa veri lentää ja jos ei yksin pelaaminen maistu niin aina voi pelata myös kavereiden kanssa 2-4 hengen joukoissa.